Miksi kunta menestyy?
Mistä löytyvät viisaat virkamiehet ja pätevät päättäjät?

Miksi toiset kunnat pärjäävät taloudellisesti paremmin kuin toiset? Mikä menestyneitä kuntia yhdistää? Keskustelu kuntareformista käy vilkkaana, ja kuntavaalit ovat ovella.

Teoksessa pohditaan kuntien vaihtelevaa taloudellista menestystä ja menestystä selittäviä tekijöitä. Ennen kaikkea keskitytään kunnan johtamiseen ja muihin sen omassa päätösvallassa oleviin tekijöihin. Kirjan yksi keskeisistä teeseistä onkin, että ulkoisilla tekijöillä (sijainti, valtionosuusjärjestelmä tms.) ei voi tyhjentävästi selittää suoritustason vaihtelua kuntien välillä. Samanlaisissa ulkoisissa olosuhteissa voi pärjätä hyvinkin eri tasoisesti. Esimerkkinä kirjassa kuvataan Someroa seuraavasti:

”Somero on elävä esimerkki siitä, kuinka ulkoisia tekijöitä, kuten vaikkapa kuntakokoa, väestörakennetta ja muuta infraa liioitellaan menestystekijöinä. Omat terveen taloudenpidon tekemiset ratkaisevat. Maatalousvaltainen, pienten verotulojen ja ikääntyneen väestön pieni, liikenneväylien ulkopuolinen Somero on kuin kimalainen: fysiikan lakien mukaan sen ei pitäisi lentää, mutta sepä vaan lentää!”

Vaikka Someron osalta pärjäämisen selittäjänä voikin olla suuret valtionsouudet ja verotulojen tasausmekanismi korostaa kirja oikein sitä, että keskeinen tekijä menestyksen takana on johtaminen ja kunnan kulttuuri, sen pitkäaikainen tekemisen tapa. Yksi ongelma kirjan mukaan on johtamisen sektoroituminen. Mikkelin kaupungin lakimiehen lausunto kuvaa tilannetta: ”Mikkelillä on ollut kolme kaupunginjohtajaa: sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja on tuhlannut kaikki, tekninen apulaiskaupunginjohtaja on investoinut kaikki ja varsinainen kaupunginjohtaja todennut, että tulorahoitus ei riitä.” Yleinen heikkous kunnissa on, että toimialat ovat liian itsenäisiä.

Kuntien virkamiesjohto on ylipäänsä kovassa paineessa toisaalta arvaamattoman ja lyhytjänteisen valtionhallinnon ja toisaalta luottamushenkilöjohdon välissä. Luottamushenkilöiksi valikoituu yhä enemmän yhden asian edunajajia, etujärjestöihmisiä, seniorikansalaisia ja kuntien omaa henkilöstöä. Politiikan puolella on arvion mukaan tapahtumassa sukupolvenvaihdos ja sen myötä ”mulle kaikki heti” –mentaliteetti voimistuu.

Mitä asiantilalle sitten voisi tehdä, johtamista kunnissa vahvistaa? Annetaan viimeinen sana kirjassa siteeratulle, Kuntaliiton toimistujohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluomalle:

"Uudessa kuntalaissa pitää korjata jääviyssäädöksiä sekä panna koko johtamisjärjestelmä uusiksi. Poliittiselle johdolle tarvitaan lisää resursseja, kuten palkkaa, virkavapautta ja koulutusta ja ammattijohdolle selkeämpää operatiivista vastuuta."

Kirjan johtopäätökset perustuvat pitkälti kuntien tilastolliseen vertailuun. Kirjoittaja on yhdessä KPMG:n kanssa analysoinut Suomen 131 johtavaa kuntaa ja sen jälkeen tehnyt syventävän haastattelututkimuksen yli 40 kunnassa. Kaupungin- tai kunnanjohtajan lisäksi kustakin kunnasta haastateltaviksi on saatu johtavia luottamushenkilöitä, apulaiskaupunginjohtajia ja talous- tai rahoitusjohtajia.

Risto Anttonen on teollisuusneuvos ja diplomiekonomi. Hän on toiminut mm. Norpe Oy:n, Ahlstrom Alcore Oy:n ja Ahlstrom Oyj:n toimitusjohtajana. Hänellä on myös pitkä kokemus kunnallispolitiikasta.

Markku Pyykkölä

Risto Anttonen: Miksi kunta menestyy? Mistä löytyvät viisaat virkamiehet ja pätevät päättäjät. Edita. 208 s. Jyväskylä 2011.