Talouskriisi mahdollisuus Suomelle
Maailman laajuiseksi talouskurimukseksi muuttunut rahoitusmarkkinakriisi on paljastanut Suomen vientivetoisen kansantalouden haavoittuvuuden ja johtanut viime vuonna yhteen Euroopan jyrkimmistä bruttokansantuotteen pudotuksista. Vaikka kriisi on iskenyt voimalla lähes kaikkiin vientivetoisiin talouksiin, niin Suomen talouden tilannetta on pahentanut kolme tekijää.
Ensimmäinen tekijä on se, että Suomen viennin arvosta yli puolet syntyy 25 suuren yrityksen toimesta ja että monet näistä yrityksistä ja niitä tukevat alihankkijat toimivat sektoreilla, joilla tuotantoa siirtyy jatkuvasti halvempien kustannusten maihin. Toinen tekijä on pieni palvelusektori, jonka kehitys on jäänyt selvästi vertaismaittemme jälkeen. Kolmas tekijä yhdistää kahta edellistä ja koskee Suomen talouden vähäistä kansainvälistymistä niin ulkomaisen pääoman kuin osaajienkin puolesta.
Hyvää kriisiä ei kuitenkaan kannata heittää hukkaan ja sen myötä meille on avautunut
mahdollisuuden tarkastella rakentavan kriittisesti taloutemme rakenteita ja löytää uusia kestävän taloudellisen kehityksen uria. Pelkkä panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan ei riitä takaamaan menestystä jatkuvasti kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Ratkaisevaa on se miten Suomen talous kykenee kansainvälistymään. Tämä edellyttää, että Suomeen saadaan huomattavasti nykyistä enemmän sekä ulkomaalaisia osaajia että sijoituksia.
Ulkomaalaisten osaajien kohdalla Suomi on perinteisesti ollut selvästi muita pohjoismaita jäljessä ja nyt myös ulkomaisten sijoitusten osalta välimatka erityisesti Ruotsiin ja Tanskaan on talouskriisin myötä entisestään kasvanut jälkimmäisten eduksi. Mikäli tämä kehitys jatkuu, kykymme pitää hyvinvointiyhteiskuntamme pohjoismaisella tasolla vaarantuu.
Rohkaisevaa on kuitenkin havaita, että ainakin paperilla Suomen vahvuuksiin kuuluvat hyvinvointi- ja ympäristösektori ovat niiden harvojen sektorien joukossa joiden kohdalla suorat ulkomaiset sijoitukset ovat kasvaneet talouskriisin aikana. Toisaalta on huolestuttavaa, että Suomessa ei näilläkään sektoreilla ole kovin monta kasvavaa ja kansainvälistyvää yritystä mikä vahvistaa OECD-maiden keskinäisen kansainvälistymisvertailun tuloksia. Esimerkiksi koulutussektorilla Suomessa ei liene yhtään kasvuyritystä, joka olisi laajentunut ulkomaille toisin kuin naapurimaassamme.
Kansainvälisesti on voitu havaita, että uudet innovaatiot syntyvät sekä muuttuvat tuotteiksi ja palveluiksi tavallisimmin korkeaa teknologiaa hyödyntävissä pk-yrityksissä, jotka toimivat monikulttuurisessa ympäristössä ja joilla sitä kautta on enemmän sijoituskanavia käytössään. Suomen menestymisen kannalta tulee olemaan ratkaisevaa kyetäänkö meillä luomaan edellytykset toimintaympäristölle, joka mahdollistaa kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelukonseptien kehittämisen.
Suomen talouden kansainvälistyminen on nostettava kansalliseksi prioriteetiksi siten, että se tukee korkean lisäarvon innovatiivisten pk-yritysten syntymistä ja kasvua. Tavoitteena tulee olla Suomi, joka on houkuttelevampi kohde ulkomaalaisille osaajille ja sijoittajille kuin Ruotsi tai Tanska.
Tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäksi on panostettava voimakkaasti tuotteistamiseen ja markkinointiosaamiseen. Menetämme kultaisen tilaisuuden mikäli jätämme patenttien määrän tai suomalaisen koulujärjestelmän hienon sijoittumisen kansainvälisesti hyödyntämättä myös taloudellisessa mielessä.
Kansainvälistymisen edistämistoiminnan eri resursseja on tehokkaasti hyödynnettävä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi siten, että ulkomaalaispolitiikan, elinkeinopolitiikan, vienninedistämisen ja diplomatian toimijat lukevat Suomen kestävän taloudellisen kasvun prioriteeteikseen.
Kimmo Sinivuori
Commercial Counsellor
Ministry For Foreign Affairs Of Finland
|
2.9.2010 klo 08:01
Kimmo
Hyvä ajatus ja täyttä asiaa.
Kasvuyritysten ongelmana on kuitenkin kotimaisen riskipääoman puute. Sijoitukset kasvuyrityksiin (start-ups) ovat alle sata miljoonaa euroa ja niiden pitäisi olla useita miljardeja.
Eläkerahoista riittäisi kyllä kasvuyrityssijoituksiin nykyistä enemmän, kun vertaa spekulatiivisia sijoituksia heikkoihin euromaihin. Onko jossakin yhteydessä puhuttu 12 miljardista?
Kaikkea hyvää!
Arto
|
|
2.9.2010 klo 00:38
Pätevää, yllätyksetöntä retoriikkaa, jonka tarkoitus on vahvistaa tiettyjä talouspoliittisia trendejä. Mikäs siinä, voihan näinkin toimia, ei näissä neuvoissa varmaankaan mitään suurta vikaa ole. Tällöin tosin ollaan aina hieman jälkijoukossa ja maitohapoilla. Tällainen ajattelu ei ole itse kovin innovatiivisia (vaikka "ajatuspajassa" ollaankin): ei pyritä näkemään kokonaiskuvaa, maailman tulevaisuutta, esim. uhkia ja niiden ennakoivaa vaikutusta kysyntään, luomaan trendejä, jotka ovat vasta tulossa. Esim. vaikkapa laittamalla keinotekoiseen Aalto-yliopistoon substanssia: brändäämällä se ekologisen osaamisen yliopistoksi (no, tämä nyt oli vain villi ajatus.)
|
|
1.9.2010 klo 20:11
Suomen taantumaa ja sen syvyyttä ovat edesauttaneet pitkään harjoitettu aluepolitiikka ja sen varjolla niukkojen resurssien suuntaaminen kasvua ja kehitystä tuottamattomiin kohteisiin. Tähän paikalla polkemiseen tai peräti taantumaan tilannetta ovat avittaneet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sijoittaminen aluepoliittisiin syihin vedoten hajalle koko valtakuntaa. Niukat taloudelliset voimavarat eivät olenäin kohdentuneet koko kansakunnan etua ajatellen toivotulla tavalla. Tohtorien ja maisterien kasvanut ja tasapäistävä lukumäärä ei ole tuottanut tuloksia tutkimuksen saralta, jonka avulla uusien "NOKIOIDEN" syntyminen olisi ollut mahdollista. Näin kansakunta ei ole kyennyt entisenä tietoyhteiskunnan ykkösenä nousemaan ja pysymään kehityksessä mukana, vaan taantunut eikä taloudellista hyvinvointia ole kansakunnalle kertynyt. Toivottavasti nyt perustettu Aalto yliopisto tuo estraadille sitä kehitystä, jota Suomi tarvitsee selvitäkseen tulevaisuuden laskuista, jota Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hajasijoitus ei ole tuottanut.
|
|
1.9.2010 klo 10:51
Karille ja Janvierille,
yksi tärkeä syy Ruotsin kykyyn haalia enemmän ulkomaisia sijoituksia on maan kansainvälisyys. Esimerkiksi kiinalaisia yrityksiä oli pari vuotta sitten sijoittunut Ruotsiin vähän yli 100 kun Suomeen niitä oli sijoittunut vain 4. Syynä tähän on se, että Ruotsissa on paljon (suhteessa Suomeen) kiinalaisia mikä tekee heille sijoittumisen sinne luonnollisemmaksi kuin Suomeen.
Samaa mieltä Janvierin kanssa siitä, että Helsingin seutu on avain asemassa mutta kannattaisi myös miettiä miten eri kaupungit ja alueet voisivat harrastaa yhteistoimintaa investointien houkuttelussa.
Joka tapauksessa pitää olla jokin hyvä ja kiinnostava juttu, joka erottaa meidät muista. Itse olen aiemmin esittänyt, että julkisen hallinnon tietojärjestelmät muutettaisiin yhtenäiseksi avoimen koodin järjestelmäksi. Koska vastaavaa ei tietääkseni ole missään tehty niin sen avulla Suomeen luotaisiin "laboratorio" joka varmasti houkuttelisi alan yrityksiä ja osaajia.
|
|
31.8.2010 klo 12:42
Luin myös Kauppalehden jutun. Jos Suomi on maailman paras maa, niin miksi Ruotsi saa neljä kertaa enemmän ulkomaisia investointeja?
|
|
31.8.2010 klo 12:16
Kimmo vaikuttaa todella aktiiviselta - samana päivänä artikkeli myös Kauppalehdessä! Siellä olleesta artikkelista silmiini osui todella tärkeä havainto: "Koulutuksesta ei kuitenkaan voi rakentaa yhtä Suomen vientivalteista kansainvälisillä markkinoilla ellei meillä ole toimivia kotimaisia koulutusmarkkinoita, joilla kasvuyritykset voivat kehittyä." Tuon voisi tiivistää jostain kuulemani sloganiin: virasto ei vie!
|
|
31.8.2010 klo 11:33
Kuinka oikeassa oletkaan, Kimmo!
Nyt on jo aika siirtyä sanoista tekoihin eli kanadalaiseen tyyliin luoda edellytykset toimia monikulttuurisessa toimintaympäristössä Suomessa - Helsinki on tässä etulyöntiasemassa.
Konkretiaa Torontosta ja Montrealista.
|
|
31.8.2010 klo 11:16
Nyt vaan lisää persuja eduskuntaan ja ministereiksi, niin tämä kansainvälinen avautuminen helpottuu ja houkuttelevuus tulla tänne töihin ja opiskelemaan paranee!!
|