Hyvää kriisiä ei kannata heittää hukkaan. Sen myötä meille on avautunut mahdollisuus tarkastella rakentavan kriittisesti taloutemme rakenteita ja löytää uusia kestävän taloudellisen kehityksen uria. Hyvinvointi- ja ympäristösektori ovat niiden harvojen sektorien joukossa, joiden kohdalla suorat ulkomaiset sijoitukset ovat kasvaneet talouskriisin aikana

Ruotsia pidetään yleisesti onnistuneena yhdistelmänä sosiaalisia turvajärjestelmiä ja vapaata markkinataloutta. Tämä ei välttämättä ole totta: verrattuna USAhan Ruotsin taloudellinen kasvu on heikentynyt merkittävästi julkisen budjetin kansantuoteosuuden kasvun myötä.

Opiskelijaliitto Tuhatkunta ja Kokoomuksen Naistenliitto tekivät samansisältöiset aloitteet, jotka puoluehallitus esittää hyväksyttäviksi. Mitä mieltä olet, tarvitaanko tasa-arvoa asepalvelukseen vai onko se vain miesten velvollisuus ja naisten mahdollisuus, ota kantaa!

"Kuuleeko puolue, kenttä kutsuu!" Pohjois-Karjalan Kokoomusnaiset esittävät, että hyväksytyistä puoluekokousaloitteista raportoitaisiin puoluevaltuustoa. Puoluehallitus esittää aloitetta hylättäväksi. Ota kantaa!

Ajatuspaja avaa yleiselle keskustelulle muutamia puoluekokousaloitteita. Ensimmäisenä Kokoomuksen naistenliiton (+3 muuta tahoa) esitys "Avioliittolaki muutettava sukupuolesta riippumattomaksi". Puoluehallitus esittää aloitetta hyväksyttäväksi. Ota kantaa!

Kokoomuksen aluepolitiikan lähtökohta on, että julkisia resursseja ei pitäisi jaella ympäri maata pelkästään sosiaalipoliittisista, tulontasaukseen tähtäävistä lähtökohdista vaan ennen kaikkea investointiorientaatiolla maakuntakeskuksiin. Näin turvataan maan tasapuolinen kehittyminen kestävältä pohjalta. Hienommin sanottuna aluekehittämisessä on siirryttävä kaupunkivetoiseen ja kasvuyrittäjyyttä edistävään politiikkaan. Mutta ovatko maakuntakaupungit ympäröivine kuntineen valmiit vastuunkantoon Suomen kehityksestä vai meneekö energia keskuskaupungin ja kehyskuntien keskinäiseen nokitteluun? On helppo yhtyä sanontaan ”kun ydin menestyy, ympäröivä alue menestyy”, mutta saadaanko tarvittavia ratkaisuja aikaan kuntien vapaaehtoisen yhteistyön pohjalta?

Kokoomuksen eduskuntavaalien teemoittelussa hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen on ehkä keskeisin aihekokonaisuus. Hyvinvoinnin julkisessa turvaamisessa katseet kääntyvät kuntien tuottamiin palveluihin valtion tarjoamien tulonsiirtojen lisäksi. Oheisessa kirjoituksessa otetaan kantaa kuntien johtamiseen ja pormestarimalliin todeten, että "työtä on tehtävä poliittis-hallinnollisen arvoketjun kaikilla osa-alueilla eikä vain yhdellä niistä."

Timo Ruohomäki jatkaa keskustelua YLEn julkisesta roolista ja rahoituksesta. Miksi musiikkitalo on välttämätön investointi? Miksi väitteet YLEn tehottomuudesta eivät pidä paikkaansa? "Vaikka urbaani suomalainen haluaisikin ottaa kulttuurillista etäisyyttä Tuttu Jutun tai Pölösen edustamaan suomalaisuuteen, ne ovat silti sitä samaa rillumareita jota kulttuuripiirit ovat aina vierastaneet. Vaikea on ymmärtää vaatimusta, että YLEn olisi keskityttävä pikkusormi pystyssä nautittuun korkeakulttuuriin."

Maahanmuuttopolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä keskustellaan tällä hetkellä enemmän kuin ehkä koskaan. Mikä voisi olla Kokoomuksen linja kehitysyhteistyöpolitiikassa? Vastausta hahmottelee ohessa suurlähettiläs Markku Kauppinen.

YLEn ohjelmatyöntekijöiden mielestä YLE on jätetty heitteille. Epävarmuuden tarkoituksellinen jatkaminen vaalien yli ei ole enää perusteltua. Pohdinnan tueksi on vähintään riittävästi mietintöjä ja selontekoja: nyt on päätösten aika toteaa helsinkiläinen mediakonsultti Timo Ruohomäki.

TV-toimittaja Hannu Lehtilä analysoi viimeisimmässä Kanava-lehdessä syitä Kokoomuksen nousemiselle suurimmaksi puolueeksi. Keskeinen tekijä niin Kokoomuksen kuin aiemmin Keskustan ja SDPnkin osalta on ollut puolueen yhtenäisyys. Kokoomuksen kohdalla Lehtilä näkee kaikkiaan viisi syytä menestykselle.

Matti Muukkonen kuvaa artikkelissaan sukupolvien erilaisten arvostusjärjestelmien nivelkriisiä. Työn sitominen vanhaan arvostusjärjestelmään aiheuttaa tilanteen, jossa kaikkia yhteiskunnassa tehtäviä panostuksia ei hyväksytäkään kokonaishyvinvointia määrittävän työtunnit kertaa tuottavuus-kaavan tunnustamaksi lisäarvon tuottamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että systeemi itsessään rajaa osan tuotetusta lisäarvosta pois kokonaishyvinvoinnista, vaikka se sitä todellisuudessa olisikin. Koska jostain tietystä tulevan valtasukupolven mahdollisesti arvostamasta työstä ei vanhan järjestelmän aikana saa henkilökohtaista tuloa (palkka), syntyy negatiivinen kannuste luopua luovan talouden perustana olevista innovaatioista ja niiden kehittelyistä hengissä pysymiseksi. Koko yhteiskunnan kannalta tätä ei voida missään nimessä pitää järkevänä.

Samuelsonin mielestä kansainvälisen talouskriisin syy löytyy liiallisesta turvallisuudentunteesta, johon ennätyspitkä talouskasvun aika ihmiset tuuditti. Luullessaan riskien kadonneen talouselämästä ihmiset käyttäytyivät tavalla, joka teki siitä riskialttiimman. Pitäisikö taloussuhdanteiden vaihteluiden antaa toteutua ilman valtioiden väliintuloa nykyistä useammin? Ohessa artikkelin tiivistelmä sekä linkki pidempään versioon.

Oheisessa tiivistelmässä Nobel-palkittu Edmund S. Phelps vertailee eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen talousjärjestelmän tuloksia. Phelpsin mukaan Eurooppa kärsiin talouden dynamiikan puutteesta. Uusia yrityksiä ei synny, samat vanhat toimijat hallitsevat markkinoita vuosikymmenestä toiseen. Tekstin lopussa linkki koko artikkeliin.

In a new Cato paper, "Made on Earth: How Global Economic Integration Renders Trade Policy Obsolete", Center for Trade Policy Studies associate director Dan Ikenson describes how global commerce can no longer be characterized as a competition between "our" producers and "their" producers. The emergence and proliferation of cross-border investment, disaggregated production, and transnational supply chains have blurred the distinctions between "us" and "them," and accordingly, trade policies that conflate domestic producer interests with the "national interest" are outdated and harmful.

Mitä voimme oppia Yhdysvalloista? Professori Arto Lahti suomii kovin sanoin suomalaista innovaatiojärjestelmää. Osallistu keskusteluumme.

Talouskriisi on Suomessa nostanut esiin yllättävän vähän keskustelua siitä mikä on ylipäänsä vastuunjako yksilön ja yhteiskunnan välillä. Kokoomuskin on muun hallituksen mukana pikemminkin lisäämässä esimerkiksi kuntien vastuita normitalkoopuheista huolimatta. Oheisessa kirjoituksessa professori Aimo Ryynänen pohtii kansalaisyhteiskunnan elvyttämisen välttämättömyyttä Konrad Adenauer -säätiön periaatejulistuksen pohjalta.

Kokoomus on selvittänyt jäsentensä tyytyväisyyttä vuosittain toteutettavalla kyselyllä vuodesta 2005 alkaen. Uusimman, kesällä 2009 toteutetun kyselyn tulos on selkeä: tyytyväisyys puolueen valtakunnalliseen, julkisuudessa näkyvään toimintaan on noussut selvästi viime vuodesta, ministerien imago vaihtelee rajusti ja eniten tyytymättömyyttä herättää paikallisyhdistysten toiminta. Paikallisyhdistysten ja kunnallisten luottamushenkilöiden yhteistyössä on paljon toivomisen varaa.

Kokoomuslaisuuden ydintä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Aikaisemmissa kirjoituksissani tällä palstalla olen kuvannut puolueemme olemusta mm. eri ammattiryhmissä saamiemme kannatusosuuksien näkökulmasta (Kokoomus työväen puolueena) kuin myös EVAn tutkimuksessa esiin tulleiden asenneväittämien näkökulmasta (Kokoomuslaisuus on kannanotto). Mielenkiintoisin perspektiivi on kuitenkin toistaiseksi jäänyt tarkastelematta: miten elämäntapavalinnat kytkeytyvät puoluekannatukseen. Nyt tästäkin tiedetään enemmän. Uuden tutkimuksen mukaan bilettäjät kannattavat Kokoomusta muita elämäntaparyhmiä heikommin. Tätä en olisi uskonut!

Näkemykset ideologioiden kuolemasta ovat ehkä sittenkin ennenaikaisia. EVAn keväällä julkaiseman raportin ”Kapitalismi kansan käräjillä” mukaan kokoomuslaiset ovat muiden puolueiden kannattajista selvästi erottuva joukko, jolla on selkeät näkemykset maailman menosta. Kokoomus näyttääkin olevan vaihtoehto kaikille muille puolueille, joiden kannattajat ovat enemmän samasta puusta.