Palauttaakseen talouden toimintakyvyn lähes kaikki suuret teollisuusmaat ovat tehneet isoja elvytyspaketteja. Jokainen maa pyrkii turvaamaan omien kansalaistensa työpaikkoja ja siten hyvinvointia. Keinot eivät kuitenkaan saa olla vapaata kauppaa rajoittavia, koska silloin taantumaa ei helpoteta, vaan syvennetään. Suomelle protektionismin uusi tuleminen on todellinen uhka, sillä 45 % bruttokansantuotteestamme tulee viennistä. Taantuma on meillä ohi vasta, kun vienti lähtee uudelleen vetämään.
Vapaaseen kauppaan perustuvasta globalisaatiosta on tullut vuosien saatossa erityisesti vasemmistolaisten keskuudessa lähes kirosana. Viimeisten kuukausien aikana monet ovat kuitenkin joutuneet myöntämään, että globalisaatiota paljon pahempi asia on se, jos globalisaatiota ei ole.
Globalisaation aikana Suomesta siirtyi tuhansia alemman osaamistason työpaikkoja edullisemman kustannustason maihin. Globalisaatio siis merkitsi osalle työvoimasta uuden ammatin oppimista, mutta kansakuntana meillä meni lujaa. Erityisesti teknologiateollisuuden korkeatasoisia tuotteita myytiin hyvällä katteella ympäri maailmaa. Talous kasvoi, palkat nousivat ja verotuloilla voitiin levittää hyvinvointia kaikille suomalaisille.
Tilanne on aivan toinen nyt, kun maailmanmarkkinat eivät vedä. Ei riitä, että olemme kilpailukykyisiä, kun markkinoilla ei ole riittävästi maksukykyisiä ostajia. On tilapäisesti pienennettävä kapasiteettia ja se merkitsee irtisanomisia tai lomautuksia monille vientiteollisuudesta suoraan tai välillisesti eläville. Kriisi alkoi rahoitusmarkkinoilta, mutta se levisi nopeasti reaalitalouteen. Oikea johtopäätös on se, että rahoitusmarkkinoiden säätelyä on globaalisti kehitettävä, mutta vapaata kauppaa ei saa kahlita, koska se on talouskasvun moottori.
Globalisaation vaihtoehto on nurkkakuntainen protektionismi, jossa kaikki valtiot suojaavat omaa tuotantoaan ulkomaiselta kilpailulta tullimuurein tai muilla keinotekoisilla kaupan rajoituksilla. Protektionismi ei koskaan saa aikaan vapaan kaupan veroista talouskasvua, koska tuotanto ei tapahdu siellä, jossa siihen on parhaimmat luontaiset edellytykset, vaan siellä mihin se poliittisilla päätöksillä ohjataan.
Kehittyvissä maissa suuria vaikeuksia
Taloudellinen taantuma on iskenyt voimakkaimmin kehittyviin valtioihin, joiden viime vuosien nopea talouskasvu on perustunut teollisten tuotteiden valmistamiseen länsimaisille kuluttajille. Kiina, Vietnam ja eräät muut Kaakkois-Aasian maat ovat viime vuosina tottuneet jopa kaksinumeroisiin kasvulukuihin. Nyt tullaan alas kovaa. Kiinassa arvioidaan 15 miljoonan ihmisen menettävän tänä vuonna työpaikkansa, Vietnamissa vienti väheni tammikuussa jopa 45 prosenttia.
Talouskriisi tulee jättämään jälkensä viennistä eläviin maihin. Hallitukset ovat syystäkin huolissaan yhteiskuntarauhan säilyvyydestä. Poliittinen legitimiteetti on kytketty talouden kasvuun ja kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymiseen. Esimerkiksi Kiinassa käänne taloudessa on jo saanut aikaan paikallisia mielenosoituksia. Kehittyvissä maissa ei ole työn menetystä korvaavaa sosiaalista turvaverkkoa, vaan taantuma johtaa todellisiin toimeentulovaikeuksiin, joka purkaantuu rikollisuuden kasvuna ja yleisenä epävarmuutena.
Kaakkois-Aasian ohella maailmankaupan hiipuminen koettelee kovalla kädellä myös uusia EU-maita, joissa lisäksi kotitalouksien velkaantuminen on korkealla tasolla. Oman lisänsä tuo länsimaiden taantumasta johtuva siirtotyöläisten paluu lännestä kotiin. Samalla jäävät talouden kierrosta pois ulkomailta tienatut rahat. Itä-Euroopassa onkin edessä raju sopeutumiskuuri, kun vyötä on vedettävä kireämmälle. Latvian mellakoiksi asti yltyneet mielenosoitukset ja hallitusvaihdos tuskin jäävät ainoaksi.
Viime kädessä maailmantalouden taantumasta kärsivät eniten ne, joilla jo alun perin on vähiten. Monissa kehitysmaissa uhkaa maataloustuotannon vähentyminen ja ruuan hinnan kohoaminen, kun viljelijöillä ei ole varaa lannoitteisiin.
Johtavien maiden kannettava vastuuta koko maailmasta
Maailman johtavien maiden elvytyspaketeissa on ollut huolestuttavan protektionistisia piirteitä. Ranskan presidentti Nikolas Sarkozy kehotti aivan avoimesti autoteollisuudelle antamansa tukipaketin yhteydessä ranskalaisia autonvalmistajia sulkemaan tehtaansa Itä-Euroopassa. Obaman jättimäinen pelastuspaketti amerikkalaisille autonvalmistajille ei anna dollareita Toytotalle tai BMWlle, vaikka nekin työllistävät USAssa kymmeniätuhansia ihmisiä.
Ruotsi on jo saanut konkreettisesti tuntea isompien toimet, kun se miettii pitäisikö Saab GMn jäljiltä pelastaa vai päästää konkurssiin. Valinta ei ole helppo. Koko autoteollisuus työllistää Ruotsissa 140 000 ihmistä, mutta tappiollisen tuotannon rahoittaminen verovaroilla saattaa epäonnistuessaan katkaista kamelin selän. Autoteollisuudessa ollaan ajauduttu erikoiseen tilanteeseen, kun ympäri maailmaa syydetään kansalaisten verovaroja jonkin valmistajan pelastamiseksi nationalistisin perustein.
Avainasia taantumasta selviytymiseen on se, että johtavat teollisuusmaat ymmärtävät, että heidänkään kansalaisten etu ei pitkällä aikavälillä ole toimia protektionistisesti. 30-luvun lamassa Yhdysvalloissa yritettiin lakialoitteella nostaa tullimuureja oman tuotannon suojaamiseksi, mutta sitkeän poliittisen taistelun jälkeen vapaakaupan puolustajat saivat torjuntavoiton. Toivoa sopii, että tämä ei ole unohtunut Obaman talouspolitiikkaa linjaavilta.
Suomella ei ole muuta mahdollisuutta, kuin pyrkiä Euroopan Unionissa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla torjumaan protektionistisia toimenpiteitä. Positiivista on se, että Euroopan suuret maat G20-kokoukseen valmistautuessaan nostivat yhdeksi teemaksi protektionismin torjumisen. Toivoa sopii, että se mitä kansainvälisillä foorumilla sanotaan, pidetään mielessä myös silloin kun kansallisen tason toimenpiteistä päätetään.
Maailmanlaajuinen taantuma on niin vakava asia meille kaikille, että nyt ei ole varaa politiikan pikavoittojen keräämiseen äänestäjiä hetkellisesti lämmittävällä protektionismilla. Se on muistettava Atlantin molemmin puolin.
Arto Satonen
Kirjoittaja on kokoomuslainen kansanedustaja Pirkanmaalta
Hän toimii myös eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana
|
4.6.2009 klo 09:58
Kauppasota on jo käynnissä Pohjois-Amerikassa...
THE PERIL OF "BUY AMERICAN"
It's not surprising that Democrats in Congress could not resist adding a "Buy American" provision to the fiscal stimulus bill earlier this year. It might seem sensible (or at least politically useful) to ensure that taxpayer dollars would be used exclusively to support American jobs. But as states and municipalities start spending stimulus money, the idea is starting to look as counterproductive as it should have looked from the beginning. It is sparking conflict with American allies and, rather than supporting employment at home, the "Buy American" effort could ultimately cost American jobs, says the New York Times.
Foreign and domestic companies that employ hundreds of workers in this country cannot bid for government projects because they cannot guarantee the American provenance of all the steel, iron and manufactured goods in their supply chain, as the provision requires. Others are scrambling to figure out whether American-made alternatives exist to replace their foreign inputs.
The steel company Duferco Farrell, for example, has cut about 600 jobs in Pennsylvania after it lost orders from its biggest customer because some of its goods are partly produced abroad.
The Westlake Chemical Corporation of Houston has lost sales to a Canadian vinyl pipe maker that is cutting back production because it can't bid for some American jobs.
Meanwhile, representatives of Australia, Brazil, Canada, the European Union, Japan and Mexico have been consulting about how to respond to the United States' protectionist drive:
After Canadian companies were barred from bidding for American business, news reports say that some 12 Canadian cities passed ordinances against buying American.
And the Federation of Canadian Municipalities is expected to discuss a possible coordinated response at its meeting this month.
Industries like water and wastewater treatment are highly integrated with their Canadian counterparts, with exports to Canada in 2008 worth $6.2 billion and imports worth $4 billion.
According to the United States Chamber of Commerce, retaliation by Canadian municipalities could cost American water equipment companies an estimated $3 billion in lost business.
Whether it is from the point of view of diplomacy or of job creation, "Buy American" is a terrible idea. One that could make the global recession worse, says the Times.
|
|
25.5.2009 klo 22:37
Suomi on protektionismin kärkimaita Euroopassa. Missään muualla ei ole yhtä täydellisesti estetty tavaran vapaata liikkuvuutta, kuin Suomessa autoverolla!
Kokonaisuudessaan veropolitiikkame on epäonnistunutta. Autoveron lisäksi on helppo osoittaa, miten esimerkiksi teollisuuden sähkövero tai vaikkapa eurooppalaisittain sairaan korkea polttoainevero estää talouttamme kehittymästä.
Kun kaiken lisäksi pääomatuloa verotetaan reippaasti yli 40%, niin ei ole ihme, että täällä asuu kohta vain vanhuksia ja virkamiehiä. Porvarihallitukselta veronmaksaja odottaisi toimia talouskasvun tukemiseksi. Sen sijaan pääministeri höpisee veroasteen noususta.
|
|
25.5.2009 klo 10:43
Erinomainen analyysi tilanteesta.
Olen juuri kirjoittanut läpi kansainvälisen talouden analyysiä noin 500 sivua, joten tähän olisi myös runsaasti lisättävää reaali- ja rahatalouden osalta.
Positiivista EU:lle on hyvin toimivat yhteismarkkinat. EU:ssa markkinan sisäinen kauppa yli maarajojen on selvästi suurin verrattuna muihin talousalueisiin.
Ongelmana on tietenkin se, missä määrin Eurooppa voi olla vain teollisten hyödykkeiden tuoja erityisesti Kiinasta ja muista teollisuusmaista.
Euroopan vahvin kasvualue on teolliset/ tekniset palvelut, joissa Kone oli aikanaan edelläkävijä. Nyt kaikki merkittävät vientiyrityksemme lisäävät tämän alueen panostuksia.
Tähän liittyy kuitenkin vakava riski. Monet USA:n ja jopa Tanskan ekonomistit ovat kiinnittäneet huomiota siihen, ettei valmistus (manufactoring) ja teolliset/ tekniset palvelut (maintanance, etc.) ole toisistaan riippumattomia. Siellä missä on vahva valmistus (manufactoring) siellä on myös kasvavat teolliset/ tekniset palvelut (maintanance, etc.) ja myös vice versa.
EU:n kuten myös USA:n riski on siis se, että olemme jättäneet teollisuuden (manufactoring) kehittämisen liian vähäiselle huomiolle, koska on oletettu, että palvelut työllistävät. Mutta korkean lisäarvon ja korkean keskipalkan pavelut voivat syntyä vain, jos meillä on vahva teollinen pohja.
Nämä kaikki kiertyvät koulutusprofiiliin. Meillä on tarkoitus kouluttaa noin 70 %:ia nuorista eri asteisiin akateemisiin loppututkintoihin. Nämä ihmiset voidaan laadukkaat työllistää vain teollisten palvelujen (maintanance, etc.) kautta. Nykytila saattaa johtaa siihen, että meillä on kasvavassa määrin kaupan kassalla tradenomeja ja jopa maistereita.
Protektionismi olisi tietenkin vakava juttu mutta sen riski kasvaa, kun EU ja USA velkaantuvat pelastaakseen matalan tuottavuuden työpaikkoja (kuten pankkialalla ja autoteollisuudessa) ja jättävät uusien kasvualojen kehittämisen Kiinan ja vastaavien rooliksi. Uudet Nokiat tulevat näin Kiinasta ja muista uusista teollisuusmaista. Tätä ei kestä EU eikä USA - poliittisesti.
Kirjoittaja on täysin oikeassa: Nyt tulisi kaikin keinoin tarjua protektioinismia. Se edellyttää kuitenkin panostustusta EU:n ja Suomen teolliseen kilpailukykyyn ja erityisesti uusilla kasvualoilla.
Nykytilanteessa USA ja EU avaavat valmituksen (manufactoring) osaamisen ja teknologian putket avoimeksi uusiin teollisuusmaihin (Hollow out) mutta eivät huolehti uuden teollisiin palveluihin perustuvan teollisuuden kehittämisestä. USA ja EU velkaantuvat Kiinaan ja öljymaihin ja tämäkin näkyy kohta vakavana rasitteena. Kestääko Suomi Oy tilaa, jossa velanhoitokustannukset taloudesssa voivat olla jopa 20 %:ia käytettävissä olevistä tuloista.
|
