Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa on saatava aikaan nopeasti sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka johtavat kysyntälähtöiseen ja kokonaistaloudellisesti tehokkaaseen ammatilliseen koulutukseen ja jotka innostavat niin työnantajia kuin työntekijöitä ylläpitämään ja kehittämään osaamista. Tällaista mallia on kehitelty Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran julkaisemassa raportissa "Oppisopimuskoulutus tarvitsee oman kehittämisohjelmansa".
Oppisopimuskoulutus on viime vuosina saanut entistä merkittävämmän aseman osana suomalaista ammatillista koulutusta. Tämä on perustunut siihen, että oppisopimuskoulutus on osoittautunut työllistäväksi ja työpaikkoja luovaksi koulutukseksi. Työllistävän vaikutuksen lisäksi oppisopimuskoulutuksen vahvuutena on se, että se on taloudellisesti edullista ammatillista koulutusta.
Oppisopimuskoulutuksen kehittämisen kannalta on tärkeää, että nuoret, aikuiset, yrittäjät ja työnantajat tuntevat oppisopimuskoulutuksen tarjoamat mahdollisuudet, palvelut ovat tasalaatuisia ja yritykset saavat ne yhden luukun periaatteella.
Edellä esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia oppisopimuskoulutuksen järjestämisessä. Oppisopimuskoulutusta on tosiasiallisesti kehitetty lähinnä oppilaitosmuotoista koulutusta täydentävänä koulutusmuotona. Tämä on johtanut siihen, että hitaasti reagoivan tarjontalähtöisen koulutuksen suunnittelun lähtökohtia on sovellettu kysyntälähtöiseen ja nopeasti reagoivaan oppisopimuskoulutukseen.
Oppisopimuskoulutukselle onkin laadittava oma strategia. Sen lisäksi oppisopimustoiminnalle on luotava sille soveltuva ohjausjärjestelmä, joka tukee oppisopimuskoulutuksen käyttöä osaamisen, työllisyyden ja yritystoiminnan edellytysten parantamisessa. Toiminnan eri tasoille (valtio/OPM, aluehallinto, oppisopimuskeskus ja oppisopimustoiminnan toteuttaminen) tulee määritellä selkeät tehtävät, vastuut ja toiminnan järjestämisen kriteerit, millä varmistetaan alueellinen kysyntälähtöinen työelämän sekä väestön tarpeisiin joustavasti reagoiva ja tasalaatuinen palvelu.
Tämä malli vastaa periaatteessa AKKU -työryhmän esittämiä yleisiä linjauksia. Se noudattaa myös Englannissa toimivaksi osoittautunutta kysyntälähtöisyyttä ja kustannustehokkuutta tuottanutta toimintatapaa, jolla on saatu yritykset kiinnostumaan henkilöstön kouluttamisesta. Mallin keskeinen vahvuus on toisaalta strateginen jalkautuminen ja toisaalta nopea koulutustarpeisiin reagointi mahdollisimman lähellä asiakasrajapintaa.
Suomelle on siis laadittava oppisopimuskoulutuksen kansallinen strategia yhteistyössä asianosaisten ministeriöiden ja työelämän edustajien kanssa. Lisäksi Opetusministeriön tulee organisoida oppisopimuskoulutuksen järjestäjäverkosto uudelleen tilaaja-tuottaja –periaatteella toimivaksi kansalliseksi kuntien vastuulla olevaksi oppisopimuspalveluksi, jonka tehtävänä on toimia osaamisen välittäjänä. Oppisopimuskoulutuksen koordinoinnin ja hallitun, toiminnan laatutason turvaavan määrällisen kasvun kannalta on eduksi, että tilaajien lukumäärä on mahdollisimman pieni, mutta tietopuolisen koulutuksen tuottajien (toimintaan osallistuvien oppilaitosten) lukumäärä on mahdollisimman suuri.
Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran laatima raportti oppisopimuskoulutuksen kehittämistarpeista ja keinoista on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa http://www.kotary.net/files/146/24031.pdf
Kari Viinisalo
Oppisopimusjohtaja
Helsingin oppisopimustoimisto
|
12.8.2009 klo 13:03
Oppisopimus liian kallis yrittäjälle?
Suomen Yrittäjät esitti taannoisessa kannanotossaan huolensa siitä, että pienyrittäjille on usein taloudellisesti raskasta palkata uusi työntekijä oppisopimuksen avulla. Kysymys on uuden työntekijän tuottavuuden ja koulutuksesta aiheutuvien kustannusten rajusta epätasapainosta erityisesti osaamisvaltaisilla aloilla. Henkilölle, jolla ei ole osaamista maksetaan kuitenkin jopa 80 % ammattihenkilön palkasta (+normaalit sivukulut). Koulutuskorvaus ovat keskimäärin 100 euroa kuussa. Palkkatukea saa tietyin edellytyksin työvoimaviranomaiselta.
Ratkaisumallina uusiin työsuhteisiin perustuvaan oppariin olemme esittäneet osaamisen kehittymiseen sidottua palkkausjärjestelmää, joka tukeutuisi näyttötutkintojärjestelmään. Tämä olisi mielestämme oikeudenmukainen sekä yrittäjälle että opiskelijalle (takaisi oppilaitosmuotoista koulututtautumista huomattavasti kannustavamman toimeentulon).
Riskinä on, että opparista tulee pikkuhiljaa töissä jo olevien täydennyskoulutusmuoto ja sen työllisyyttä nostava näkökulma jää mahdollisuuksiin nähden hyödyntämättä.
Suomen Yrittäjät haluaa olla vahvasti mukana kehittämässä työelämälähtöisintä koulutusmuotoa
-oppisopimuskoulutusta.
|
|
12.8.2009 klo 08:49
Kummallinen kannanotto yrittäjiltä
Yrittäjien kesällä julkisuuteen antama kannanotto oli peräti kummallinen. Jo vuosikymmeniä Suomen Yrittäjät ovat olleet oppisopimuksen vankkumattomia kannattajia ja pitäneet sitä parhaiten ja joustavimmin työelämän muutoksiin sopeutuvana koulutusmuotona. Tuskinpa tämä peruslinja on mihinkään muuttunut! Eihän Veli-Matti Lamppu? Oma arvaukseni on, että kyse oli edunvalvontayrityksestä, pyrkimyksestä ihan syystä korottaa oppisopimuksen peruskoulutuksen yksikköhintoja lama-ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. Valitettavasti tavoite hämärtyi ja kääntyi lukijan mielikuvissa kriittisyydeksi itse oppisopimusta kohtaan!
|
|
31.7.2009 klo 07:37
Suomen Yrittäjät pitivät hiljattaisessa uutisessa oppisopimusta kalliina vaihtoehtona yrityksille.
|
|
29.6.2009 klo 13:09
Määrästä laatuun.
Olen seurannut oppisopimuskoulutuksen vaiheita monen työpaikkani aikana. Ensimmäiset tiedot sain oltuani kouluhallituksen ylitarkastajana. Silloin jo ihastuin Valkeakosken malliin, jossa paikallinen yritys itse koulutti nuoria työntekijöitään eli piti omaa ammatikouluaan.
Kyse ei ollut aikuiskoulutuksesta vielä silloin, mutta kokoomuslainen ammattikoulun rehtori ja myöhemmin professori, Matti Peltonen näki ammatillisen koulutuksen aivan uudessa valossa. Siis suora yhteys työpaikkaan ja varsinkin tuona aikana, kun sanottiin, ettei tavallinen ammattikoulutus ehdi mukaan yhteiskunnassa tapahtuviin uudistuksiin.
Oli aika, jolloin demarit pääjohtaja Erkki Ahon johdolla yrittivät tappaa koko oppisopimuskoulutuksen. Onneksi se pelastui.
Työurani loppuvaiheilla (Lapin Urheiluopiston rehtorina) näin oppisopimuskoulutuksen uudet muodot ja myös aikuikoulutuksen. Eniten jo silloin ja vielä nytkin minua askarruttaa laadun arvioinnin heikko taso. Määrä on monessa paikassa laadun edellä. On sitten kyse opiskelijoiden luku- tai opettajien ohjaustuntimäärästä tai ajasta, jota käytetään yhteistyöhön työnantajan kanssa, opetuksen tason tai opetusolosuhteiden (oppimisympäristön laadun) mittaamisesta puhumattakaan. Opiskelijan saama arvosana/todistus ei juuri kerro laadusta.
Laadun mittaaminen ei saa jäädä siihen, kun henkilö antaa näytöt varsinaisella työpaikallaan. Laatuun on kiinnitettävä huomiota jo valinnoissa ja etenkin koulutuksen aikana. Hyvä laatu maksaa, mutta se kestää kauan ja jopa uudistaa itseään.
|
|
24.6.2009 klo 10:39
Yleisen hyvän edistäminen (public good) markkinaa hyödyntäen on aina tasapainottelua kahden keskeisen edun (yksityinen ja yleinen) välillä.
Katsoisin itse aika pitkän kokemuksen pohjalta, että aikuiskoulutus on ylipäätänsä meillä otettu ikään kuin annettuna, vaikka siihen työttömyyskoulutus mukaanlukien on panostetaan valtavia summia.
Markkinatalous voi toimia hyvin aikuiskoulutuksen renkinä - ei tietenkään isäntänä. Tästä on esimerkkejä Saksasta tai Yhdysvalloista.
Suomessa yhteiskunnan yksipuolinen panostus työttömyyskoulutukseen on käytännössä johtanut laadun laskuun tutkintokoulutukseen verrattuna. Valitettavasti sama pätee ainakin osittain aikuisten yrittäjyyskoulutukseen.
Vakavan punninnan paikka tässä asiassa ainakin on, kun katsoo, kuinka vähän aikuiskoulutus todella tuottaa työtä ja yrittäjyyttä panoksiin nähden.
|
|
24.6.2009 klo 10:39
Yleisen hyvän edistäminen (public good) markkinaa hyödyntäen on aina tasapainottelua kahden keskeisen edun (yksityinen ja yleinen) välillä.
Katsoisin itse aika pitkän kokemuksen pohjalta, että aikuiskoulutus on ylipäätänsä meillä otettu ikään kuin annettuna, vaikka siihen työttömyyskoulutus mukaanlukien on panostetaan valtavia summia.
Markkinatalous voi toimia hyvin aikuiskoulutuksen renkinä - ei tietenkään isäntänä. Tästä on esimerkkejä Saksasta tai Yhdysvalloista.
Suomessa yhteiskunnan yksipuolinen panostus työttömyyskoulutukseen on käytännössä johtanut laadun laskuun tutkintokoulutukseen verrattuna. Valitettavasti sama pätee ainakin osittain aikuisten yrittäjyyskoulutukseen.
Vakavan punninnan paikka tässä asiassa ainakin on, kun katsoo, kuinka vähän aikuiskoulutus todella tuottaa työtä ja yrittäjyyttä panoksiin nähden.
|
|
17.6.2009 klo 16:30
Vastuullinen markkinatalouden lipunkantaja ja oppisopimuksen kehittämisohjelma
Oppisopimuksen kehittämisohjelman vaatimus tilaaja –tuottajamallin toteuttamisesta liittyy nimenomaisesti ”Toivo ajatuspajan” ydinkysymyksiin. ”Vastuullisen markkinatalouden lipunkantajan” tulee pohtia terveiden rakenteiden toteutumista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Erityisen ajankohtaista se on juuri nyt, kun opetushallituksen tarkastusraportit ovat tuoneet julkisiksi epäilyt 3-5 aikuiskoulutuskeskuksen ”tarkoituksellisesta ja järjestelmällisestä ” säädösten rikkomisesta – siis valheellisesta koulutusten raportoinnista ja vaateet kymmenien miljoonien takaisinperinnöistä
Lipunkantajan tuleekin kysyä, sovelletaan markkinatalouden ideaa oikein, kun viranomaistehtävä ja business ovat päässeet sekoittumaan niin, että puurot ja vellit ovat menneet pahasti sekaisin: taloudellinen tulos on tehty laiminlyömällä valvontavelvollisuus ja jopa sitä apuna käyttäen. Sellaista ei mikään järjestäytynyt yhteiskunta kestä, ei enempää taloudellisesti kuin moraalisestikaan.
Erityisesti meidän kokoomuslaisten tulee ymmärtää, että markkinatalous on kuin tuli. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siis sovellettakoon markkinamekanismeja tavalla, jossa isännyys säilyy yhteiskunnalla. Järjestelmän pahin uhka tuskin tulee ulkoa. Jos me kokoomuslaiset sitä vastoin annamme markkinatalouden ja yhteiskunnan valvontamekanismien välisen rajan hämärtyä, työnnämme työntämällä aseita vastustajiemme käsiin.
Vaatimuksessa tilaaja – tuottajamallin toteuttamisesta on juuri tästä kysymys. Pukki ei saa jatkaa kaalimaan vartijana. Viranomaistehtävä ja business on pystyttävä erottamaan toisistaan. Laillisuusvalvonta kuuluu tietysti opetusviranomaisille. Sen on oltava tehokasta ja valvottavien määrän on oltava järkevässä suhteessa yhteiskunnan intressiin. Sitä vastoin tarkoituksenmukaisuusvalvonnan on nojattava terveisiin rakenteisiin. Terve yhteiskunta ei tarvitse esiin nostettua virkamiesten valvontakoneiston massiivista lisäämistä. Sitä vastoin rakenteet on tervehdytettävä. Se turvaa parhaiten yhteiskunnan voimavarojen järkevän käytön myös oppisopimuskoulutuksessa.
|
|
15.5.2009 klo 14:36
Strategia varmaan tarvitaan, mutta mikä sen pihvi? Tuosta artikkelista saa sen kuvan ,että keskeisintä on häätää osakeyhtiömuotoiset aikuiskouluttajat pois markkinoilta ja ylipäänsä vähentää järjestämislupia. Eikös demarit viime hallituskaudella jotain tällaista yrittänytkin - laatia alueellisia, aikuiskoulutuskeskusten ympärille rakentuvia keskuksia. Olen ymmärtänyt, että Kokoomu ainakin periaatteessa suosii hallinnon hajautusta ja toimijoiden välistä kilpailua. Siihen ei tämä keskittämisen idea oikein sovi.
|
