Näkemykset ideologioiden kuolemasta ovat ehkä sittenkin ennenaikaisia. EVAn keväällä julkaiseman raportin ”Kapitalismi kansan käräjillä” mukaan kokoomuslaiset ovat muiden puolueiden kannattajista selvästi erottuva joukko, jolla on selkeät näkemykset maailman menosta. Kokoomus näyttääkin olevan vaihtoehto kaikille muille puolueille, joiden kannattajat ovat enemmän samasta puusta.
EVA on toteuttanut suomalaisten arvojen ja asenteiden säännöllistä tutkimusta ja raportointia vuodesta 1984 alkaen. Osa kysymyksistä on säilynyt samoina läpi historian, mutta osa on liittynyt kunakin vuonna ajankohtaisiin teemoihin. Tällä kertaa mielenkiinnon kohteena oli kansainvälisen talouskriisin keskellä elävien kansalaisten suhtautuminen markkinatalouteen.
Hämmästyttävää kyllä talouskriisi ei ole horjuttanut suomalaisten uskoa markkinatalousjärjestelmään. Esimerkiksi väittämän ”Markkinatalous toimii Suomessa nykyisin hyvin kaikkien kansalaisten parhaaksi” allekirjoittaa täysin tai jokseenkin 19 prosenttia kun vastaava luku syksyllä 2006 oli 17 prosenttia. Kolmannes vastaajista ei ota kysymykseen kantaa. Se, että seurantamittari ei nykyisessä talouden turbulenssissa tuo esiin markkinakriittisyyden kasvua selittyy tekijöiden mukaan sillä, että kriisin nähdään tulevan ulkoa ja ”mokanneet” ovat ennen muuta muut, emme me suomalaiset eikä meidän sovelluksemme markkinataloudesta.
Ylipäänsä muutokset arvoissa ja asenteissa ovat muuttuneet hämmästyttävän vähän. Ilahduttavaa oli huomata, että usko politiikkaan on palaamassa. Esimerkiksi väittämän ”Puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisen ihmisen ongelmista” allekirjoitti erittäin vahvasti 31 prosenttia vastaajista kun lukema syksyllä 2006 oli 38 prosenttia. Tyytyväisimpiä puolueisiin ovat Kokoomusta, Vihreitä ja RKP:ta äänestävät. Pessimistisin käsitys demokratian toimivuudesta Suomessa on Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kannattajilla.
Mielenkiintoisinta antia tutkimuksessa on tarkastella eri puolueiden kannattajien käsitysten ja mielipiteiden eroja. Näyttää siltä, että kokoomuslaiset muodostavat oman, muiden puolueiden kannattajista erottuvan rodun. Ideologinen etäisyys on pienin Keskustan ja RKP:n kannattajiin kun ero vasemmiston, Vihreiden, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokaraattien kannattajiin on erittäin selkeä (ks. oheinen kuva). Eri puolueiden kannattajien ”ideologinen kokonaisetäisyys” on tutkimuksessa laskettu 67 asenneväittämään annetuista vastauksista. Näissä väittämissä kokoomuslaiset eroavat väestön keskimääräisistä asenteista siten, että kokoomuslaiset ovat NATO-myönteisempiä, kannattavat ydinvoimaa, uskovat markkinatalousjärjestelmään ja yrittäjyyteen keskiverto kansalaisia selkeämmin. Edelleen kokoomuslaiset olivat muita valmiimpia kieltämään lakot, jos niistä koituu ulkopuolisille suurta haittaa. Kokoomuslaiset uskovat luokkarajojen lientymiseen, Yhdysvaltoihin länsimaisten arvojen puolustajana ja Suomen tärkeänä kumppanina, globalisaatiokehitykseen hyvinvoinnin lähteenä ja julkisten palvelujen yksityistämisen mahdollisuuteen tuotannon tehostajana. Kokoomuslaiset ovat myös sitä mieltä, että yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti hänen oma toimintansa ja tahtonsa, ei yhteiskunta eikä olosuhteet. Usko taloudellisen kasvun hyödyllisyyteen, tieteen ja tekniikan mahdollisuuksiin ratkaista useimmat tänä päivänä esiintyvät ongelmat ja kiinnostus politiikkaan luonnehtivat niin ikään kokoomuslaista sielunmaisemaa. Koko profiilin (suhtautuminen väittämiin: KOKn kannattajat vs. koko väestö) löydät täältä.
EVAn raportin perusteella näyttääkin siltä, että mielipide-erot kansalaisten keskuudessa elävät hyvin ja ovat voimissaan vaikka puolueiden julkisessa kampanjoinnissa siltä ei aina näytäkään. Tuskin koskaan on esimerkiksi nähty niin paljon vaaliehdokkaiden julkisia mainoksia, joista ei löydy minkäänlaisia puoluetunnuksia, yhdistäviä sloganeita tai edes ideologiasta kumpuavaa värimaailmaa kuin nyt käytävissä Eurovaaleissa. Jyrki Lehtola tiivistää havainnot ilkeän terävästi kolumnissaan näin (IL 2.6): "Lopuksi kuolivat ideologiat sekä vastakkainasettelut, ja vaaleista tuli vain tapa, jolla mitata mainostoimistojen keskinäistä paremmuutta."
* EVA on tarjonnut mahdollisuutta tutkimuksen tulosten puoluekohtaiseen erillistarkasteluun viidelle suurimmalle puolueelle. Puoluekohtaiset tulokset eivät sellaisenaan löydy raportista.
America has avoided the fate of Europe because its citizens disproportionately believe that luck is not that important a determinant of one's circumstances, but hard work is.
Yhdysvallat on edelleen hyvinvoinnissa per kansalainen selvästi edellä Eurooppaa, vaikkakin finanssikriisin todellinen vaikutus on edelleen avoin.
Yhdysvalloissa työn arvotus on kuitenkin edelleen se kivijalka, jonka varaan voi laskea uuden talouskasvun, jossa maa toivottavasti osoittaa oppineesta kuluneiden vuosikymmenien virheistä federaatiopolitiikassa. Samat asenteet ovat myös Aasian vahvan nousun takana. Tietenkin tämä on aika tavalla asioiden yksinkertaistusta mutta kaiken kaikkiaan Eurooppa tulisi saada takaisin tuottavaan työhön.
Suomessa työttömyys lähestyy virallisesti 300.000. Todellinen työttömyys eri muodoissaan on huomattavasti laajempi. Työkyvyttömyys- ja työttämyyseläkkeellä on myös suunnilleen 300.000 henkilöä. Vapaaehtoisesti eläköityneitä on myös suuri määrä. Merkittävä osa työvoimasta on tukityöllisestettyjä.
Kun kaikki lasketaan yhteen, todellinen työttömyys onkin lähellä miljoonaa työikäisestä (ei opiskelijat) väestöstä eli noin 3 miljoonasta. Tästä seuraa se, että ns. huoltosuhde on lähellä kestämätöntä kolmen tasoa eli yksi työelämässä oleva elättää kolmea henkilöä. Tätä tasoa pidettiin vielä 70-luvulla ja 80-luvulla mahdottomana kestää kansantaloudellisesti. Nyt se on valitettavaa todellisuutta ja siksi monien kuntien sosiaalibudjetit laajasti tulkiten ovat yli 50 prosenttia kunnan menotaloudesta.
Joka tapauksessa työ on entistä selvemmin myös Suomessa hyvinvoinnin perusta ja työtä pitäisi tarjota entistä enemmän vaihtoehtona niille työikäisille/ -kykyisille, jotka ovat yhteiskunnan tulonsiirtojen piirissä. Tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon, koska erityisesti vanhustenhoito kärsii vakavasta henkilöstöpulasta.
Yhdysvalloista voi siis myös oppia paljon hyvää kansalaisten tasolla, vaikka maan kansainvälinen politiikka onkin ollut virheellistä vuosikymmeniä. Esimerkiksi ns. puolustusmenot ovat edelleen jättimäiset eikä varustelukierrettä ole saatu pysäytettyä. Ympäristökysymyksissä on tehty vakavia virheitä viime vuosikymmeninä. Esimerkkinä on Kalifornian johdolla synnytetty sähköautoboomi, joka ei pysähtynyt suinkaan kysynnän puutteeseen vaan siihen, että maan energiateollisuus osti sähköautoinnovaatiot ja romutti kirjaimellisesti koko hankkeen. Maan autoteollisuus, joka joutui turvautumaan suuriin valtion tukiin, on siis ollut kriisissä omaa syytään, sillä ilmeiseti GM:llä olisi olla jo 80-luvulla todella laadukas sähköautomoottori, joka vedettiin markkinoilta ilman teknis-taloudellista syytä.
CRONIES AGAINST CAPITALISM
Capitalism, when combined with a relatively small government, is a well-established ticket to improved standards of living. However, many countries continue to oppose capitalism. The resistance of many countries to adopt capitalist economic systems has puzzled economists for decades, says Kevin A. Hassett, a senior fellow and the director of economic policy studies at the American Enterprise Institute.
In a recent study, economists Alberto Alesina, Edward Glaeser and Bruce Sacerdote found that pre-existing social attitudes toward luck may be the crucial determinant of the political path of a society. The authors uncovered a striking difference between American and European attitudes towards the poor:
If you ask Americans whether they believe the poor are lazy, 60 percent agree.
However, if you ask Europeans, only 26 percent say yes.
Historically, large welfare states have emerged in countries where citizens generally believe that luck determines income. According to the authors:
If bad behavior (or laziness) is viewed as a source of poverty, then the welfare state is small.
America has avoided the fate of Europe because its citizens disproportionately believe that luck is not that important a determinant of one's circumstances, but hard work is.
If Americans are predisposed to believe that high incomes are generally merited, then they will be resistant to change.
However, when capitalists succeed because of bribery and corruption, citizens become less convinced that the income distribution reflects merit, and are more willing to redistribute.
It takes more than luck to maintain a free society. If America is to avoid acquiring a welfare state the size of Europe's, the rule of law must be vigorously defended and the corrupt must be adequately punished, says Hassett.
Source: Kevin A. Hassett, "Cronies Against Capitalism," American Enterprise Institute/National Review, March 24, 2008.
MAKERS AND TAKERS
In his new book, "Makers and Takers," Peter Schweizer, a research fellow at the Hoover Institution and Stanford University, explores why conservatives work harder, feel happier, have closer families, take fewer drugs, give more generously, value honesty more, are less materialistic and envious, whine less and even hug their children more than liberals.
Using the latest data and research, Schweizer shows that the claims that conservatives are mean-spirited, greedy, selfish malcontents with authoritarian tendencies are a myth. Instead, he finds that many of these claims actually apply more to liberals than to conservatives.
For example:
Some 71 percent of conservatives say you have an obligation to care for a seriously injured spouse or parent versus less than half (46 percent) of liberals.
Conservatives have a better work ethic and are much less likely to call in sick than their liberal counterparts.
Liberals are two and a half times more likely to be resentful of others' success and 50 percent more likely to be jealous of other people's good luck.
Liberals are two times more likely to say it is okay to cheat the government out of welfare money you don't deserve.
Some 55 percent of conservatives say they get satisfaction from putting someone else's happiness ahead of their own, versus only 20 percent of liberals.
Those who are "very liberal" are three times more likely than conservatives to throw things when they get angry.
Schweizer argues that the failure lies in modern liberal ideas, which foster a self-centered, "if it feels good do it" attitude that leads liberals to outsource their responsibilities to the government and focus instead on themselves and their own desires.
Source: Peter Schweizer, "Makers and Takers," Doubleday, June 3, 2008.
Se, että kokoomuslaiset ovat oma rotunsa, on hyvä asia ja selkiyttää äänestäjien valintapäätöksiä. Samaa ei voi sanoa kommunisteista ja vihreistä. Tuoreessa YLEn tampereen yliopistolla teettämässä tutkimuksessa todetaan, että "Vihreät ja kommunistit ovat tuoreen tutkimuksen mukaan suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä. Puolueiden eurovaaliehdokkaat ajattelevat samalla, kriittisellä tavalla esimerkiksi markkinataloudesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta." Kokoomus on graafisessa kuviossa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään kannattaessaan NATOa, talouskasvua ja vapaita markkinoita. Vasemmistoliitto ja Vihreät taas kannattavat yhtä jalkaa markkinoiden sääntelyä, ovat NATO-kriittisiä ja korostavat ympäristön ja vähäosaisten auttamisen teemoja. Yllätys tutkimuksessa oli, että Kokoomus ei olekaan NATO-myönteisin puolue vaan SDP. Liekö taktista kuviointia kokoomuslaisilta MEP-kandidaateilta?
