Don't look to Europe, The United States needs rehab capitalism

IF WE EUROPEANIZE, EUROPE IS IN TROUBLE
There's been an ongoing debate about whether America should become more like Europe.  The battle lines are split almost perfectly along left-right lines ideologically.  Liberals like Europe's welfare states, unionized workforces (in and out of government), generous benefits, long vacations, etc.  Conservatives like America's economic growth, its dynamism and innovation.  Everyone agrees that you can't have Europeanization without European-size governments, says columnist Jonah Goldberg.

For example:

America's government outlays (pre-Obama) have tended to hover around 20 percent of gross domestic product (GDP) -- the average of the last 50 years -- while Europe's are often more than twice that.
In France, government outlays are nearly 55 percent of GDP.
In 2009, the bailout and the Obama budget sent America's government outlays to 28 percent of GDP, but that should decline a bit over the next decade, unless Democrats have something else in mind. 
To be fair, liberals insist conservatives are wrong to think that Europeanizing America will necessarily come at any significant cost:

New York Times columnist and Princeton economist Paul Krugman says that, in exchange for only a tiny bit less growth, Europeans buy a whole lot of security and comfort.
Economists such as Stanford's Michael Boskin say Europeans have a standard of living about 30 percent lower than ours and are stagnating.
Others note that the structural unemployment rate in Europe, particularly for young people (it's over 20 percent in many countries), is socially devastating. 
This debate misses something.  We can't become Europe unless someone else is willing to become America.  Europe is a free-rider.  It can only afford to be Europe because we can afford to be America.  The most obvious and most cited illustration of this fact is national defense, says Goldberg.

Europe's defense budgets have been miniscule because Europeans can count on Uncle Sam to protect them.
Britain, which has the most credible military in NATO after ours, has funded its butter account with its gun account.
From 1951 to 1997 the share of British government expenditure devoted to defense fell from 24 percent to 7 percent, while the share spent on health and welfare increased from 22 percent to 53 percent. 
Source: Jonah Goldberg, "If We Europeanize, Europe Is in Trouble," National Review Online/American Enterprise Institute, April 9, 2010.

For text:

http://www.aei.org/article/101899

EUROPE'S CHOICE: GROWTH OR SAFETY NET

The economic turmoil the European Union is facing is a world away from the vision that accompanied the euro's launch in 1999.  Then, champions of the common currency forecast a European Renaissance prompted by efforts to modernize inefficient welfare states and loosen overregulated markets.

A decade later, the euro zone is struggling to join the global economic recovery, says the Wall Street Journal.

Its 16 member nations face a stark choice:

They can spur economic growth across the region by following through on long-overdue pledges to trim benefits and free up labor markets.
Or, many economists say, they can face a decade of economic stagnation.
Countries across the zone lost dynamism during the common currency's first decade, with annualized growth of 1.7 percent from 2000 to 2008, down from 2 percent growth in the 1990s.  The next decade could be worse:  Higher public debts and a surge of retirees will push up taxes and weigh on companies and consumers.

But the appetite for structural overhaul is low among Europeans, who have long believed that capitalism should be tempered by generous state benefits and strong labor protections.  Structural changes, however, are the last great hope in part because euro zone members have few other levers for lifting their economies:

Individual members can't tweak interest rates to encourage lending, because those policies are set by the zone's central bank.
The shared euro means countries don't have a sovereign currency to devalue, a move that would make exports cheaper and boost receipts abroad.
The remaining prescription, many economists say: chip away at the cherished "social model."  That means limiting pensions and benefits to those who really need them, ensuring the able-bodied are working rather than living off the state, and eliminating business and labor laws that deter entrepreneurship and job creation.

Source: Marcus Walker and Alessandra Galloni, "Europe's Choice: Growth or Safety Net," Wall Street Journal, March 25, 2010.

For text:

http://online.wsj.com/article/SB10001424052748703312504575141640716040122.html?mod=WSJASIA_hpp_LEFTTopWhatNews

Viimeisin pohjanoteeraus ja eurooppalaisen yhteishengen ilmentymä: Kreikan varapääministeri syyttää Saksaa natsien vääryyksistä, ovat mm. varastaneet kreikkalaisten kullat! Kuinka pohjalle kreikkalaiset voivat mennä ja kuinka syvällä eurooppalainen unelma tarpoa?

Taloudellisesti aktiivien ikäluokkien (15-64-vuotiaat) määrä pienenee EUn alueella 25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä (Japanissa yli 40 %ja Kiinassakin 10 %), mutta USAssa ko. ikäluokat kasvavat 42 %.

Kreikassa alkoi juuri yleislakko, Ranskassa ja Saksassa lentoyhtiöt lakkoilee, Suomessa satamat ja kuljetusala - kyllä Euroopan kohtalo näyttää valitettavasti surkealta. Näyttää, että tilanne pitää ajaa isoon kriisiin! Kuinkahan paljon talouspoliittista vilunkia löytyy Espanjasta ja Portugalista?

Tällainen Eurooppa vastaan USA on tietysti mielenkiintoinen tarkastaleasetelma, mutta vielä käyttökelpoisempaa tietoa saadaan maakohtaisesta tarkastelusta. Tänään (17.2) julkaistiin Kauppalehdessä kansainvälinen tutkimusraportti, jonka mukaan Suomi pitää perää lähes kaikilla mitatuilla indikaattoreilla 54 maata käsittävässä, yrittäjyysilmapiiriä tutkineessa selvityksessä: yrittäjät eivät halua kasvaa, eivät laita omia rahojaan likoon yritykseensä eivätkä ole mukana kansainvälisillä markkinoilla.

Talouden dynamiikan lisääminen on ainut keino kansantuotteen kasvun nostamiseksi tasolle, joka tasapainottaa julkisen talouden ja vastaa ikääntymisen tuomaan haasteeseen. Wahlroosin esitys alentaa työnteon marginaaliveroa on yksi todellisista keinoista vaikuttaa talouden dynamiikkaan ja ennen kaikkea aktivoida ja motivoida ihmiset työssä jaksamiseen. Työuria ja -historiaa on tarkasteltava ennen kaikkea työpanoksen elinikäisenä työaikana eli parhaina työvuosina voidaan tehdä pitempää päivää ja useampaa työtä ja ne tulee laskea työhistoriavuosiin.

Hillo oli hyvä läppä. Minua tosin sytytti vielä enemmän ilmeisesti uudeksi sloganiksi tarkoitettu "Kokoomus puhuu totta ja luo toivoa" vai miten se tarkasti ottaen meni. Sopisi muuten ajatuspajallekin hyvin tunnariksi.
Katainen avasi hyvin tuota ETLAnkin korostamaa julkisen talouden kestävyysteemaa: työuria pitää pidentää, julkisten palvelujen tuottavuutta pitää kasvattaa, uutta talouskavua luoda, veroja korottaa ja menoja karsia. Verojen korottamista lukuunottamatta kaikki ovat talouden dynamiikan kasvuub tähtääviä ja julkisen sektorin kokoa suhteessa BKTn pienentäviä eli ihan amerikan mallia tässä tavoitellaan kaikesta kaunopuheisuudesta huolimatta - ja hyvä niin.

Taloudellinen dynamiikka on varmaankin paremmalla tolalla USAssa, mutta onko se kaikki mikä merkitsee ihmisille jotain? Juttua lukiessani tuli mieleeni aikanaan lukemani Jeremy Rifkinin kirja The European Dream. Siinä Rifkin hehkuttaa Euroopan tasapainoisempaa orientaatiota elämään seuraavasti: "The American Dream is becoming ever more elusive. Americans are incresingly overworked, underpaid, squeezed for time, and unsure about their prospects for a better life. One-third of all Americans say they no longer believe in the American Dream." Ja tämä siis ennen nykyistä talouskriisiä.
Ja edelleen: "Much of Europe enjoys a longer life span and greater literacy, and has less poverty and crime, longer vacations, and shorter commutes to work than we do in the United States."
Ja lopuksi:" While the American Dream emphasizes unrestrained economic growth, personal wealth, and the pursuit of individual self-interest, the European Dream focuses more on sustainable development, quality of life, and the nurturing on community."
Tästä taisi Jyrki Katainenkin puhua lauantaina puheenjohtajapäivillä vastuullisen ja sosiaalisen markkinatalouden nimissä...

ETLA on juuri julkaissut kirjan Nordics in Crisis, jossa hehekutetaan ns. pohjoismaisen mallin puolesta. Kirjan mukaan Pohjoismaat ovat erityisesti hyötyneet globalisaatiosta, koska kollektiivinen turva on auttanut ihmisiä hyväksymään kilpailun aiheuttamat muutokset sosiaalisten turvaverkkojen pehmentäessä suhdanteiden aiheuttamia ongelmia. Tämä malli ei tekijöiden mukaan kuitenkaan jatkossa toimi, jos ulkomaankaupasta riippuvaiset pohjoismaat eivät huolehdi kansainvälisestä kilpailukyvystä ja julkisen talouden kestävyydestä. Eli kasvuyrittäjyyttä ja talouden dynamiikkaa tarvitaan, siinä mielessä teveiset rapakon takaa ovat tervetulleita.

Eikä tässä vielä kaikki. Wahlroosin mukaan ideoiden vähyyden lisäksi työtä tehdään Euroopassa selvästi vähemmän kuin USAssa:  "Suomalaiset työskentelevät aika vähän. Me työskentelemme vain runsaat 1 500 tuntia vuodessa, joka on vähän enemmän kuin ruotsalaiset ja norjalaiset, mutta lähes kolmanneksen vähemmän kuin amerikkalaiset työskentelevät ja vain runsaat puolet siitä mitä Kauko-idässä, Wahlroos sanoo."

Wahlroosin mukaan hyvä keino lisätä työntekoa olisi alentaa ansiotulojen marginaaliveroa.

Hong Kong, Singapore, Australia, New Zealand ja Ireland ovat vapausindeksin johtopaikoilla. Kaikki siis alunperin brittien hallitsemien ja ideologian syövyttämiä, mutta emomaat näyttävät ottavan toisen suunnan.

Mistä vapautta sitten löytyy?

Amerikkalaiset kirjoittelevat näitä itselleen osana Obaman vastaista kamoanjointia. Ja ehkä syytä onkin. Elinkeinoelämän vapautta/sääntelyn vähäisyyttä kuvaavassa indeksissä sekä USA että Iso Brittania ovat liukumassa alas päin.