Matti Muukkonen kuvaa artikkelissaan sukupolvien erilaisten arvostusjärjestelmien nivelkriisiä. Työn sitominen vanhaan arvostusjärjestelmään aiheuttaa tilanteen, jossa kaikkia yhteiskunnassa tehtäviä panostuksia ei hyväksytäkään kokonaishyvinvointia määrittävän työtunnit kertaa tuottavuus-kaavan tunnustamaksi lisäarvon tuottamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että systeemi itsessään rajaa osan tuotetusta lisäarvosta pois kokonaishyvinvoinnista, vaikka se sitä todellisuudessa olisikin. Koska jostain tietystä tulevan valtasukupolven mahdollisesti arvostamasta työstä ei vanhan järjestelmän aikana saa henkilökohtaista tuloa (palkka), syntyy negatiivinen kannuste luopua luovan talouden perustana olevista innovaatioista ja niiden kehittelyistä hengissä pysymiseksi. Koko yhteiskunnan kannalta tätä ei voida missään nimessä pitää järkevänä. fi-fi http://www.toivoajatuspaja.fi/kynavieras/?KIRJOITUS=33209 Thu, 25 Feb 2010 15:11:00 +0300 http://www.toivoajatuspaja.fi/kynavieras/?KIRJOITUS=33209&FR=1#kommentti33255 Mitä yrität Matti sanoa? Minkä on tämän viisauden konkreettinen sovellus? Thu, 25 Feb 2010 15:11:00 +0300 http://www.toivoajatuspaja.fi/#b33209